Tanssiyhdistys
Ductia ry

Oghul Qamish

American Tribal Style

ATS asu

ATS:n historiaa

Linkit
Päivitetty: 18.05.2010
American Tribal Style'n historiaa

Johdanto
FatChance BellyDance American Tribal Style on kohtalaisen nuori tanssimuoto, jonka alkuperä on perinteisessä itämaisessa tanssissa. Tässä kirjoituksessa kerrotaan 19-vuosisadan orientalisteja inspiroineista mustalaistanssijoista sekä esitellään itämaisen tanssin saapuminen Yhdysvaltoihin Chicagon Maailmannäyttelyssä 1893. Mustalaistanssi muuttui sittemmin kaupunkien kabaree tanssiksi saavuttaakseen siirtomaakauden aikaista yleisöä Egyptissä.

Tässä kirjoituksessa tuodaan esille myös ne opettajat viimeisen 50-vuoden ajalta, jotka ovat suoraan linjanneet sitä, mikä tunnetaan nykyään nimellä American Tribal Style. Jamila Salimpour, Bal-Anat ryhmän johtaja, Masha Archer, San Francisco Classic Dance Troupe'n johtaja sekä Carolena Nericcio, FatChance BellyDance ryhmän johtaja. Modernin ajan vatsatanssi on aina muuntautunut sopiakseen yleisönsä odotuksin ja tämä yhdistää Lähi-idän 19-vuosisadan mustalaistanssijat 20-vuosisadan amerikkalaisiin tanssijoihin.


Lyhyt katsaus vatsatanssiin ja American Tribal Style'n määritelmä

Kun yksittäinen tanssi otetaan erilleen sen kulttuurillisista yhteyksistä ja asetetaan näyttämölle, se muuttuu. Sen se tekee miellyttääkseen uutta yleisöään ja sen odotuksia. Vatsatanssi Lähi-idästä tulevana viihdytysmuotona on myös mukautunut ja muuttunut samoista syistä. Mukautumisen kannustin on taloudellinen. Sen päämääränä on rohkaista yleisöä antamaan enemmän rahaa tanssijoille.

Tämä pitää paikkansa mustalaistanssijoiden kohdalla, jotka panivat kaiken alulle, se on totta arabialaisten kabaree tanssijoiden kohdalla, jotka muunsivat tanssia ja totta amerikkalaisille tanssijoille, jotka omaksuivat sen. Tutkimukseni kohde on American Tribal Style BellyDance, jonka juuret ovat Lähi-idän mustalaistansseissa, mutta joka kantaa amerikkalaisen taiteellisen herkkyyden kosketusta.

FatChance BellyDance Tärkein esimerkki American Tribal Style'n esittäjistä nykyään on FatChance BellyDance, jonka apulaisjohtaja olen ja jonka kanssa olen esiintynyt vuodesta 1989. Minulla on taipumus haluta käyttää tanssimuotoa oman ilmaisuni välineenä antamatta paljoakaan huomiota kulttuurisille puitteille. Kuitenkin tiedän, että ilman kulttuurillista taustaa en olisi koskaan antanut inspiraatiotani tanssille. Siksi keskitynkin linjanvetoon, joka johti FatChancen tyyliin sekä kulttuurillisiin yhteyksiin, joista tämä tanssimuoto sai alkunsa.

Linjan alkupäässä ovat Pohjois-Afrikan mustalaistanssijat, erityisesti Egyptin kavaasit ja algerialainen Ouled Nail heimo. Mustalaistanssijat esiteltiin Yhdysvalloissa vuonna 1893, Chicagon Suuressa Maailmannäyttelyssä: Hämminki, jonka nämä tanssijat saivat aikaan, johti halpa arvoisiin näytöksiin ja loi kokonaan uuden vamppi luokituksen Hollywoodiin. Arabitanssijoista tällainen glamour oli puoleensavetävää. He halusivat matkia länsimaisia ihanteita ja omaksuivat siksi Hollywoodin luoman version. Tämän vuoksi perinteinen, moderni Egyptiläinen kabareetanssi on amerikkalainen rakennelma, jonka arabit muunsivat omiin taiteellisiin ja taloudellisiin tarpeisiinsa sopiviksi.

Amerikkalaista Jamila Salimpouria pidetään American Tribal Style'n alkuunpanijana, hänen tanssiryhmänsä Bal-Anat valmisti tietä. Hän antoi tanssijoiden käytettäväksi erilaisista Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueiden tansseista kootun fuusion, josta muovattiin kunkin inspiraation mukaan omia versioita vatsatanssista. Masha Archer, Jamilan entinen oppilas, lisäsi yhtenäisyyttä uuteen tyyliin erottelematta kuitenkaan tanssin alueellisia poikkeavuuksia ja kutsui sitä yksinkertaisesti vatsatanssiksi. Carolena Nericcio muodosti FatChance BellyDance ryhmän opiskeltuaan Mashan oppilaana ja yhdistää näiden kahden opettajan metodeja omassa työssään. Yhteistä näille amerikkalaisille taiteilijoille ja alkuperäisille mustalaistanssijoille on se, että he muokkasivat tanssin sopivaksi omiin tarpeisiinsa ja viihteellisiin arvoihin.

Vatsatanssilla on monia erilaisia nimiä ja monia erilaisia tyylejä useilla eri alueilla. Yhdysvalloissa suosituin tyyli on perinteinen egyptiläinen kabareetanssi, joka tunnetaan myös nimillä raqs al sharki tai itämainen tanssi. Kuitenkin, uusi tyyli on tullut esiin, erityisesti länsirannikolla, American Tribal Style Bellydance. Se on etninen fuusiotyyli, jossa on vaikutteita Lähi-idän tansseista, mutta joka on amerikkalaisen taiteellisen herkkyyden inspiroimaa. Sillä ei ole mitään tekemistä jonkin tietyn heimon esiin tuomisella, vaan se yhdistelee liikekieltä ja paikallisia asuja muodostaakseen yhtenäisen ulkoasun.

"American" tunnustaa, että tanssijat ovat maanosien päässä siitä kulttuurista, joka loi tämän tanssimuodon ja että he ottavat taiteellisia vapauksia sen kanssa. Silti heidän täytyy tunnustaa ja osoittaa kunnioitusta tanssin juurille(1). American Tribal Style näyttää autenttiselta, koska se muistuttaa useita eri mustalaisheimoja kautta Pohjois-Afrikan, Lähi-idän ja Intian. Usein arabit sanovat, että tämä tyyli muistuttaa heitä "kodista". Asut eivät kuitenkaan ole autenttisia, mutta antavat kotoisen olon (2).


Mustalaismenneisyys

Vatsatanssin alkuperä on muinaisissa hedelmällisyyskulteissa ja lapsen syntymisen avustamisessa aikana, jolloin uskonto oli kiinteä osa jokapäiväistä elämää ja sillä oli merkitystä kaikilla inhimillisen elämän alueilla (3). Naisten "lantiotanssi" kuoli monissa osissa maailmaa, mutta säilyi Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueilla (4). Se siirtyi uskonnollisesta ilmapiiristä näytöksien ja viihteen valtakuntaan uusien ammattimaisten tanssijoiden myötä. Tanssin hyväksyttävyys Lähi-idässä on kietoutunut yhteen naisen sosiaalisen roolin kanssa.

Yksikään hyvin kasvatettu egyptiläinen nainen ei voisi koskaan kuvitella tanssivansa julkisesti. Tanssi sosiaalisena viihdykkeenä keskellä kodin rajoituksia oli sallittua naisille vain toistensa viihdyttämiseksi. Ammattimainen tanssi oli alempien luokkien aluetta; mustalaisille, vähemmistö yhteisöille sekä yhteisön köyhimmille jäsenille (5). Näihin tanssijoihin suhtauduttiin epäillen heidän kapinallisten tapojensa vuoksi ja kuitenkin he olivat tervetulleita ylempien luokkien koteihin elävöittämään perhejuhlia.

Mustalaiset ovat aina sulauttaneet paikallisia tapoja ja traditioita ja tehneet niistä omiaan. He parantelivat ja täsmensivät paikallisia tansseja ja musiikkia käyttääkseen niitä elantonsa hankkimiseen. Sen vuoksi kun Ranska löysi tanssin Pohjois-Afrikasta 1798 Napoleonin valloituksen aikana, mustalaistanssijat huomasivat pian että ranskalais-sotilaat olivat uusi ja avokätinen tulonlähde. He mukauttivat ohjelmistoaan hankkiakseen enemmän tuloja. (6)

Ranskalaiset näkivät algerialaisia Ouled Nail tanssijoita ja egyptiläisiä kavaasi tanssijoita ja kutsuivat heidän tanssiaan nimellä "danse du ventre", vatsan tanssi. Suora englanninkielinen käännös "bellydance" omaksuttiin länsimaissa, vaikka eri alueiden tansseille on olemassa useita erilaisia nimiä. Euroopasta tulleet ulkomaalaiset olivat ensimmäisiä, jotka dokumentoivat kavaaseja ja Ouled Nail heimoa. Syntyperäinen eliitti ja sivistyneistö eivät pitäneet tanssia kunnioitettavana tai edes tärkeänä tallennettavaksi. Luonnollisestikin tanssijat tulivat pakkomielteeksi monille länsimaisille matkailijoille, jotka näkivät tanssijoiden edustavan kiellettyä sensuaalisuutta.


Kuinka vatsatanssi tuli Yhdysvaltoihin

Useimmat arabialaisen tanssin tallenteet, kirjoitetut tai visuaaliset, olivat länsimaisten taiteilijoiden ja matkailijoiden tekemiä, pääasiassa yhdeksänneltätoista vuosisadalta, orientalismin kaudelta. He kuvailivat naisiin, erityisesti tanssijoihin, liittyviä teemoja, ilmentääkseen velttoa elämää idän ankarassa kuumuudessa. Orientalismia voidaan kuvata eksoottisten fantasioitten heijastumaksi yli itäisen elämän todellisuuden sekä yhdeksännentoista vuosisadan Euroopan ja Yhdysvaltojen alistavaksi sairaudeksi.

Vääristyneet eksoottiset kuvitelmat, piittaamattomuus ja hyväksikäyttö t mieluisampia, koska ne sopivat paremmin orientalistin henkilökohtaiseen näkemykseen tai taiteellisiin tarkoituksiin. Tätä taustaa vasten "danse du ventre" saapui Chicagoon "kulttuurillisena näyttelynä, viihdykkeenä massoille ja keinona peittää maailmannäyttelyn suunnattomat kulut" (7). Tanssi muutti itseään jälleen taloudellisista syistä. Tällä kertaa ei kuitenkaan tanssijoiden, vaan näyttelyn järjestäjän valinnasta.

Suuri Columbian Näyttely Chicagossa tapahtui 1893 ja tarjosi alkuperäis-syntyisille teatteriseurueille tilaa Midway Plaisance huvialueellaan: Maurilaisen Palatsin, Turkkilaisen ja Persialaisen teatterin ja Kairolaisen kadun. The Cairo Street'in väkijoukkoja houkuttelevat tanssijat olivat vain "kuhertelevia tanssityttöjä"(8). Kavaasitanssijat, varsinkin salaperäinen tanssijatar nimeltään Little Egypt, Pikku Egypti, esiintyi messuilla uteliaille ja pöyristyneille yleisöille. Kuitenkin tanssijat myös olivat pettymyksen aihe niille, jotka odottivat näkevänsä ihannoivia orientalististen maalausten kuvitelmia (9).

Taloudellinen menestys, jonka vuoden 1893 näyttelyn etnologinen tapojen ja vapaa-ajan vieton esittely toi mukanaan, johti nopeasti Eksoottisen Idän inspiroimiin, rahvaanomaisiin esityksiin. Kulttuuria ja perinnettä halveksittiin uuden, mauttoman viihdytysmuodon kautta. Vuoden 1983 moni tanssija väitti olevansa Little Egypt ja esiintyi näissä edellä mainituissa näytöksissä hävyttömämmin ja törkeämmin kuin alkuperäinen oli tehnyt Chicagon näyttelyssä. Tivoleita, joissa esitettiin versioita "tanssista, joka järkytti Chicagon", alkoi ilmaantua kaikkialle (10). Niistä tuli pian tärkein myyntivaltti korkeasuhdannetta elävälle viihdeteollisuudelle ja tanssin pahamaineisuus oli taattu rahvaanomaisen viihdebisneksen vastenmielisen maineen takia.

Sillä välin kun tanssia väärennettiin halvaksi flirttitanssiksi Yhdysvalloissa, Egyptissä tanssi alkoi saada muotoa varsinaisena kaupunkiviihteenä. Kabareetyyli kehittyi algerialaisissa, beirutilaisissa ja kairolaisissa klubeissa, pääasiassa tyydyttääkseen kolonialistisen yleisön vaatimuksia. Myös Lähi-idän kabareetanssi-asu mukautui uuden yleisön vaateisiin 1920-luvulla. Puku "oli inspiraationsa velkaa Hollywoodille, jossa naisellinen puoleensavetävyys assosioitiin mielikuvaan vampista" (11).

Arabi tanssijat omaksuivat uudenlaisen, yhtenäisen kabaree asun, joka koostui rintaliivi-osasta, sivuilta auki olevasta matalavyötäröisestä harsohameesta, joka jätti keskivartalon paljaaksi. Elokuvat alkoivat myös saada suosiota tuohon aikaan ja esittivät kabaree tanssia viihdykkeenä. Joka tapauksessa Hollywoodilla oli suurin vaikutus arabialaiseen elokuvaan. Itämaisen tanssin fantasia suodattui sen kautta ja "oli otettu vastaan ja tiedostamattomasti jäljitelty arabitanssijoiden halutessa matkia länsimaista käyttäytymistä ja muotia." (12)


Jamila Salimpour

Jamila Salimpour Juuri tämä tanssityyli viehätti Jamila Salimpouria. Monien mielestä juuri hän aloitti vatsatanssin elpymisen Yhdysvalloissa ja on myös American Tribal Style'n alkuunpanija. Hän kehitti myös metodin sanallisen analyysin ja terminologian luomiseksi tanssiliikkeille ollessaan tekemisissä Lähi-idästä tulleiden vierailevien esiintyjien kanssa. Hän löysi tanssin kuullessaan isänsä kuvauksia Egyptin kavaasitanssijoista, joita tämä näki ollessaan siellä Sisilian armeijan mukana. Hän myös kävi egyptiläisen vuokraemäntänsä kanssa katsomassa elokuvia, joissa esitettiin tanssia. Hän yritti muistaa jokaisen näkemänsä liikkeen: " ja niin, isäni muistot, vuokraemäntäni ensikäden tiedot ja elokuvien esimerkit antoivat minulle tietoa tanssista."(13) 

Jamila alkoi opettaa tanssia 1950-luvun alussa. Hänellä oli vaikeuksia, koska hän ei ollut koskaan varsinaisesti opetellut tanssia ja ei tietänyt kuinka opettaa sitä. Vasta kun hän alkoi tanssia 1960-luvulla San Franciscossa ja omisti Bagdad Cabaret nimisen ravintolan Broadwayllä hän alkoi saada julkisuutta eri Lähi-idän maista palkattujen tanssijoiden keskuudessa. Tässä vaiheessa hän alkoi luetteloida liikkeitä ja luoda käyttökelpoista tanssisanastoa: "Työskennellessäni useiden eri tanssijoiden kanssa ja katsellessani tanssijoita tanssijoiden jälkeen yritin kuvailla tanssija ystävilleni joitakin näkemiäni asioita, jotka olivat erilaisia. Jos liike oli samantapainen tai liittyi jotenkin toiseen, l uokittelin sen "perheeksi". Luokittelin mielessäni niin paljon kun pystyin muistamaan ja liitin sen luomaani tanssin malliin."(14) Tiedon lisääntyminen loi laajan repertuaarin, jonka avulla hänen oppilaansa pystyivät koreografioimaan omia kappaleitaan.

Jamila oli keskittynyt perinteiseen kabaree tyyliin, joka oli yökerhoihin sopiva, mutta 1967 hän alkoi menettää oppilaitaan. Hän kuuli, että he menivät tanssipuvut mukanaan Pohjois-Kaliforniaan Renaissance Pleasure Faire tapahtumaan ja esiintyivät spontaanisti kaikkialla messu-alueella. Messujen järjestäjä pyysi häntä kontrolloimaan tilannetta ja siksi hän muodosti Bal-Anat ryhmän, organisoidakseen tanssijoita esiintymään tässä messu tapahtumassa ja pitääkseen oppilaansa.(15)

Jamilan kokemus teini-iässä Ringling Brothers Sirkuksen akrobaattina tuli tärkeäksi harjoittelumuodoksi uudelle ryhmä mallille. Hän suunnitteli tanssiryhmälle sirkus-mallisen ohjelmiston, jollaisen voisi nähdä Lähi-idän basaareissa. Varietee show koostui tanssinumeroista, jotka olivat kolmesta viiteen minuuttia pitkiä ja esittelivät läpileikkauksen vanhoista Lähi-idän tansseista. Hänen amerikkalaiset oppilaansa esittivät egyptiläisiä ja marokkolaisia muusikoita ja Ouled Nail tanssijoita Algeriasta, turkkilaisia tanssijoita ja tarjottimen kanssa tanssivia miehiä.(16)

Bal-Anat Bal-Anat tyyli ei ollut vielä tunnistettavissa, koska jokainen ryhmän jäsen esitteli eri alueiden tanssia ja pukeutui sen mukaiseen asuun. Joka tapauksessa heidät voidaan määritellä American Tribal Style tanssijoiksi, koska heidän tanssissaan toteutui etnisen fuusion määritelmä ja koska he muunsivat tanssiesityksensä sopimaan amerikkalaiselle näyttämölle ja amerikkalaiselle yleisölle.(17)

Bal-Anat ryhmän mallia matkittiin ympäri Yhdysvaltoja, vaikka uudet tanssin harrastajat eivät tavallisesti edes tienneet mistä tämä tyyli alun perin oli kotoisin. "Todellakin, monet ihmiset luulivat että kyseessä oli "aito juttu" kun tosiasiassa se oli vain puoleksi totta, puoleksi alkeellista ja hiomatonta melodraamaa."(18) Messujen yleisö luuli todistavansa autenttisien tanssien esityksiä vaikka mainoslehtisessä kerrottiin ryhmän muodostuvan monista eri heimoista. Jamilan mukaan ilmaisu "tribal tanssi" sai alkunsa täältä. Johtaessaan Bal-Anat ryhmää Renaissance Pleasure Faire tapahtumassa Jamila jatkoi oppilaittensa harjoittamista kabaree tyylisessä tanssissa. Hän lähetti heidät usein esiintymään yökerhoihin San Francisco Bay alueelle, jopa lakattuaan itse esiintymästä.


Masha Archer

Masha Archer lopetti tanssinopintonsa Jamilan kanssa tultuaan valmiiksi yökerhoesiintymisiin. Hän opiskeli Jamilan kanssa kaksi ja puoli vuotta ennen kuin perusti ryhmän nimeltä San Francisco Classic Dance Troupe, joka oli toiminnassa neljätoista vuotta (1970-luvulta 1980-luvun keskivaiheille). Mashan mukaan Jamila tunsi, että heidän tanssinsa ansaitsi paremman esiintymistilan kuin ravintolat ja baarit, mutta, että asian eteen ei ollut mitään tehtävissä. " Hän myönsi, että se oli juuri niin inhottavaa kuin miltä näyttikin, mutta että sitä täytyi vain sietää, koska se oli ainoa mahdollisuus. "(19) Opettajan täytyi opettaa oppilaitaan myös yhteistyöhön sekä sietämään erilaisia tilanteita.

Masha omaksui tanssin, mutta hänellä oli erilainen näkemys sen tulkitsemisesta. Hän aiheutti erimielisyyksiä näkemyksillään tämän tanssin ylläpidosta ja ilmaisusta. Hänestä Lähi-idän ihmiset eivät ole sopivia tästä tanssista huolehtimiseen, koska heidän kulttuurinsa häpeää tanssia ja pahoinpitelee naisia. Myös hallitus kontrolloi tanssia ja miespuoliset clubien omistajat olivat epäkunnioittavia sitä kohtaan (20). Mashan mielestä amerikkalaiset naiset ovat kunnioittaneet sitä enemmän ja ansainneet oikeuden ottaa se omakseen.

Mashan on alun perin ollut piirtäjä ja hän käytti tanssia ilmentämään viivoja, jotka hän kuvitteli lattialle. Hän pitää sitä taiteellisena perintönään; olla jonkun asian inspiroima ja vastuullisesti käyttää mitä tahansa osa-aluetta, jolla yksilö haluaa luoda tanssia: "On oikein, että otamme mitä löydämme ja teemme sitten parhaamme. Emme tee muuta kuin tuomme löytömme, kulttuurimme, heidän kulttuurinsa ja oman kokemuksemme korkeammalle, näytämme tämän korkeamman kokemuksemme yleisölle ja siirrämme myös heidän kokemuksena korkeammalle tasolle."(21) Masha ei käyttänyt tuohon aikaan mitään nimikettä määrittelemään tyyliään. Se oli yksinkertaisesti "vatsatanssia". Carolena Nericcio, Mashan seurueen jäsen seitsemän vuoden ajan kutsuu piloillaan Mashan tyyliä nimellä "Tribal Art Noveau, koska hän halusi puvustuksen heijastavan enemmän Eurooppalaista taiteen sekoitusta."(22)

Mashan lähestymistapa puvustukseen oli Jamilan vaikuttamaa, mutta hän vei sen vielä pidemmälle, "hulluun, ahneeseen ja suurelliseen selektiivisyyteen. Näytimme jonkinlaisilta eurooppalais-pariisilais-tunisialaisilta varustettuna hyvin vahvalla bysanttilaisella heimo-tyylillä, joka oli täysin keksittyä."(23) Masha väitti, että ulkoasumme oli näennäisesti autenttinen tribal korujen ja Lähi-idästä sekä Euroopasta peräisin olevien antiikkisten osasten takia. Hän kutsui sitä "Autenttiseksi Moderniksi Amerikkalaiseksi" sen amerikkalaisen tavan mukaan, joka sallii ottaa vapauksia aitouden ja alkuperäisyyden suhteen.

Mashalla oli myös amerikkalainen asenne valitessaan erityyppistä musiikkia vatsatanssiin. Hän huomasi, että vain Lähi-idän pop-musiikin käyttäminen, jota myös edellytettiin, antoi kapean näkökulman tanssiin. Hän päätti, että oli olemassa myös suuri joukko muita musiikin lähteitä, sellaisia kuin useiden muiden maiden folkloristiset musiikilliset lähteet, jopa ooppera ja klassinen musiikki.

Masha kieltäytyi esiintymästä baareissa ja ravintoloissa ja esiintyi mieluummin kulttuuritapahtumissa. Näin tekemällä hän toi tietoisuuteen sen, että oli muitakin paikkoja joissa vatsatanssia voitiin esittää ravintoloitten ja baarien lisäksi. Vatsatanssi voi olla osa teatteria, johon ihmiset menevät nähdäkseen taide-esityksiä. Kuitenkaan hän ei tarkoittanut vain tavanomaista näyttämöä. Hänen mielestään Renaissance Faire-tapahtuma oli loistava ympäristö tanssille, koska ihmiset odottivat näkevänsä tanssinäytöksen eivätkä pitäneet heitä vain päivällisen eroottisena lisänä. "Meitä pidetään tämän maailman ajattomina tanssijoina."(25) Masha oli hyvin tietoinen siitä, että hän otti äärimmäisiä vapauksia tämän tanssin ja sen kulttuurillisten juurten suhteen. Hän tunsi vahvasti, että tämä tanssimuoto oli niin erityinen ja ansaitsi niin paljon kunnioitusta, että kaikki mitä hän sen kanssa teki, olisi kaunista. Tämä oli ehdoton perintö, jonka hän jätti oppilailleen.


Carolena Nericcio Carolena
Carolena alkoi opiskelunsa Masha Archerin kanssa neljätoistavuotiaana ja harjoitteli hänen kanssaan seitsemän vuotta, ennen kuin perusti FatChance BellyDance ryhmän vuonna 1987. FatChance on kahden metodin sekoitus mitä tulee puvustukseen ja näyttämön käyttöön. Tribal Style-malli tuli Jamilalta: "...kuoro, puolikuunmuotoon asettautuminen ja tanssijoiden tulo sen eteen tanssimaan pariksi minuutiksi ja sen jälkeen palaaminen kuoroon." (26) He seurasivat Jamilan tapaa käyttää raskaita asuja, mutta Mashan tapaan kaikki käyttivät samanlaisia fuusiotyylisiä asuja.

Carolena tähdentää oppilailleen samaa vaatimusta lavaesiintymisestä ja persoonallisuudesta julkisuudessa kun Masha ja Jamila opettivat. Hän myös siirtää eteenpäin toinen toistensa kannustamisen tärkeyttä ja voimaa tanssijoiden zaghareet (voimakas ulina) huutojen avulla esityksen aikana. Suora linkki Mashaan on tanssiasento, rinta pidetään viehättävästi nostettuna ylös ja säilytetään ryhdikkyys.(27)

Masha otti vapauksia tämän tanssimuodon kanssa, koska hän tunsi että se oli sallittua hänen taiteelliselle perinnölleen. Carolena kuitenkin toi tanssin lähemmäs kulttuurillisia juuria käyttämällä Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kansanmusiikkia ja pitämällä liikkeet lähellä vatsatanssia. "Edellyttäen oman tanssityylini ja Mashan opetuksen sekä omat mahdollisuuteni en tuntenut, että voisin jatkaa aina vaan uuden luomista. Silloin tämä tanssi olisi muuttunut moderniksi tanssiksi ja ei olisi enää ollut tietyn pisteen jälkeen vatsatanssia." 

Carolenalla on syvä kunnioitus niitä kulttuureita kohtaan, joista vatsatanssi on alun perin syntyisin. Hän kuitenkin pitää itseään myös taiteilijana, joka haluaa liittää yhteen haluamiaan osa-alueita: " Haluan yllyttää tätä (tanssi)kulttuuria suurempaan luovuuteen, mutta haluan myös suojella sitä ihmisiltä, jotka poistaisivat siltä sen rakenteen."(29) Uskollisena tanssin mustalaisluonteen mukaiselle mukautuvaisuudelle selviytymisen nimissä, pääpaino Carolenan konstruktiolle on "esteettisesti miellyttävä tyyli,"(30) joka tukee hyvän show'n luomista. FatChance tanssii musiikkia, joka inspiroi heitä ja edesauttaa folklore pohjalta lähtevän tribal-tunteen syntymistä.

Kysyttäessä, onko hänen mielestään American Tribal Style puhtaasti amerikkalainen vai erilainen tanssimuoto taustanaan kulttuurillinen viitekehys, Carolena vastaa sen olevan molempia. Joskus se on amerikkalaisempaa ja joskus egyptiläisempää. " Toisinaan, tanssiessamme amerikkalaiselle yleisölle he eivät oikeastaan ymmärrä näkemäänsä. Vaikka kaikki kulttuuripohjainen salaperäisyys olisi laitettu syrjään niin, että se olisi helpommin ymmärrettävissä amerikkalaisille. He eivät siltikään tajua sitä. Sama juttu kun egyptiläinen näkee meidät. He luultavasti hämmentyvät, koska he ovat tottuneet näkemään tiettyjä eleitä ja nyt näkevätkin jotain ihan muuta. Tärkeintä kuitenkin on, että tanssija pitää tanssin hengen uskollisena sille kulttuurille, josta se on lähtöisin"(31)

FatChance BellyDance Carolena tietää kuinka tärkeää on pysyä uskollisena kulttuurilliselle viitekehykselle, mutta hän myös tietää, että American Tribal Style on täällä jäädäkseen ja se tulee jatkuvasti kehittymään. Hän myöntää, että tanssijoiden tulee vahvistaa tanssin eheyttä ja pitää yllä se alkuperäistä henkeä. Kuitenkin hänellä on myös tämän ajatuksen vastaisia tunteita siitä, kuinka hän haluaisi nähdä tämän tanssin kehittyvän seuraavana viitenäkymmenenä vuotena. Osa hänestä haluaisi nähdä tanssin saavuttavan arvostusta ja aseman teatterinäyttämöllä, mutta hän myös ymmärtää, että siten jotain tärkeää menetettäisiin koska tämän tanssin olemus on vuorovaikutus ihmisten välillä, "keskellä katua."(32) Hän myös toivoisi näkevänsä yhdenmukaisen käytännön vatsatanssiesitystä tilattaessa, niin että he automaattisesti saisivat tarvikkeet, jotka ovat välttämättömiä esiintymiselle. " että esitys olisi arvostettu, missä musiikin laatuun voisi luottaa ja että lattiat joilla tanssitaan, olisivat kunnollisia."(33)

Tämän tanssin amerikkalaiset sukujuuret ilmentävät sen kehityksen vaihtelevia olosuhteita. Jamila Salimpour perusti Bal-Anat ryhmän taloudellisista lähtökohdista ja edusti eri maantieteellisiä alueita ohjelmistossaan. Masha Archer kantoi enemmän huolta tämän tanssimuodon kauneudesta ja irrottautui alkuperäisestä kulttuurista. Carolena Nericcio muovaa tanssia viihdyttääkseen yleisöä, mutta säilyttäen alkuperäisen Lähi-idän mustalaiskulttuurien hengen. Yhdistävä tekijä näille kolmelle American Tribal Style'n opettajalle on intohimo tähän tanssimuotoon vastakohtana mustalaistanssien tarkan jäljitelmän esittäminen.


Johtopäätös

Vatsatanssi on kehittynyt omaksi tanssimuodokseen viimeisen sadan vuoden aikana sotilaitten viihdyttämiseksi ja heidän rahojensa saamiseksi esitetystä mustalaistanssista Hollywood vaikutteiseksi kabaree tanssiksi. Viimeiset viisikymmentä vuotta ovat näyttäneet, että amerikkalaiset ovat omaksuneet sen ja muokanneet omaan taiteelliseen inspiraatioonsa sopivaksi silti tunnustaen vatsatanssin kulttuurillisen alkuperän.

American Tribal Style on vain yksi variaatio monien joukossa yleissanasta vatsatanssi. Tosiasia tästä maanläheisestä tanssimuodosta on, että se on tarkoitettu viihdyttämiseen ja tulee aina kehittymään täyttääkseen yleisönsäodotukset. Jamila summaa vatsatanssin loppumatonta kehitystä: " Perinne ei ole muuttumaton. Jokainen uusi sukupolvi nousee esiin menneestä. Kehittyminen salonkien ja katujen esiintyjistä yökerhoihin ja konserttilavoille...itämainen tanssi tulee säilymään... en vastusta mitään kehitystä niin kauan kuin se on viihdyttävää."(34)


Kirjoittanut: Rina Orellana Rall päätanssija FCBD, 1988-1998
Artikkelin kirjoittajan luvalla kääntänyt Hannele Aaltonen
Copyright© 2005 Fat Chance Belly Dance. All Rights Reserved.
Kuvat on ottanut Mary Sohl
Kuvat Jamila Salimpour ja Bal-Anat Suhaila Productionin luvalla

Lähdetiedot: www.fcbd.com/html/history_rr.html
Lisää Jamila Salimpourista:
www.suhaila.com/Pages/Articles
www.bhuz.com/Articles/articles.feature5.asp
Masha Archerin haastattelu:
www.gypsytrail.com/newsletter3.html
Artikkeleita FCBD:stä:
fcbd.com/html/press.html


Sivun yläosaan

Mitä tribal on?

;